Finland profile

Overview

Ilmastokorjattu energian kokonaisloppukulutus (TFC) oli vuonna 2022 23 Mtoe, sama kuin vuonna 2000. Teollisuus on suurin energiankulutussektori, vastaten 42 % energian loppukulutuksesta vuonna 2022, mikä on 7,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2000. Liikenteen osuus oli 17 %, sama kuin vuonna 2000. Asuinkiinteistöjen osuus oli 24 % ja palvelusektorin 14 %, jotka molemmat kasvattivat osuuttaan vuodesta 2020.

Energian loppukulutuksen energiatehokkuus, mitattuna ODEX-indeksillä, parani 17 % (eli 0,7 %/v) vuosien 2000–2022 aikana. Suurimmat parannukset nähtiin kotitalouksissa (-1,1 %/v) ja pienemmät palvelusektorilla ja teollisuudessa.

Ajanjaksolla 2000–2022 saavutetut energiansäästöt, laskettuna Odysseen top-down-indikaattoreiden perusteella, olivat 4,8 Mtoe vuonna 2022. Suurin panos tuli teollisuudesta (1,9 Mtoe) ja toiseksi suurin kotitaloussektorilta (1,8 Mtoe). Huom: Tilastollisessa aikasarjassa on katkos kotitalouksien tiedoissa vuosien 2007–2008 välillä.

Suomen energian kokonaiskulutus oli 31,7 Mtoe vuonna 2022, mikä on 0,7 Mtoe (2,2 %) vähemmän kuin vuonna 2000. Muutokset sähköntuotannon rakenteessa ja loppuenergian kulutuksessa vaikuttivat vain vähäisesti havaittuihin muutoksiin, kun taas polttoaineiden käyttö muussa kuin energiantuotannossa on lisääntynyt. Muut vaikuttavat tekijät (Other transformations) liittyvät pitkälle kaukolämmön tuotantoon, jossa hukkalämmön ja savukaasujen puhdistimien käyttö on lisääntynyt. Korkean hyötysuhteen yhteistuotanto (CHP) on ollut Suomessa tärkeässä roolissa jo useiden vuosikymmenten ajan.

Vaikka energian loppukulutus vuonna 2022 oli samalla tasolla kuin vuonna 2000, useat vastakkaiset tekijät ovat kumonneet toistensa vaikutukset. Taloudellinen toimeliaisuus ja muut sektorikohtaiset tekijät ovat kasvattaneet kulutusta, kun taas energiansäästötoimet (mitattuna ODEX:llä) ovat vähentäneet sitä 4,8 Mtoe ja rakenteelliset muutokset 2,5 Mtoe.

Suomen kansallinen integroitu energia- ja ilmastosuunnitelma (6/2024) sisältää Suomen kansalliset tavoitteet ja näihin liittyvät politiikkatoimet EU:n vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Energiatehokkuusdirektiivin (EED (2012)) mukaisena indikatiivisena tavoitteena oli, että energian loppukulutus ei ylitä 310 TWh vuonna 2020. Toteutunut taso oli 271 TWh. EED (2023) liitteen 1 mukaisella kaavalla Suomen energiatehokkuustavoite EU:n 2030 tavoitteen saavuttamiseksi on rajoittaa energian loppukulutus tasolle 239,6 TWh. 

Buildings

Ilmastokorjattu energian loppukulutus kasvoi palvelusektorin rakennuksissa 26 % ja asuinrakennuksissa 24 % vuosina 2000–2022. Palvelusektorin pinta-ala kasvoi 54 % ja asuinrakennusten 36 %, ja kotitalouksien määrä nousi 23 % samana aikana.

Kuva 7 havainnollistaa kotitalouksien eri loppukäyttöjen osuuksia. Lämmitysenergian kulutus hallitsee tuloksia 67 % osuudella v. 2022. Veden lämmityksen osuus oli 16 % ja kodinkoneiden ja valaistuksen osuus 15 %, kun taas ruoanlaitto ja ilmastointi jäävät vähäisiksi tekijöiksi.

Kotitalouksien lämmityksen energiankulutus per neliömetri on laskenut noin 16 % (eli 0,8 %/v) vuodesta 2000 lähtien. Tämä muutos on merkittävä, sillä yksikkökulutus sisältää lämpöpumppujen hyödyntämän ilmaislämmön. Jos tämä jätetään pois tarkastelusta, kulutus on laskenut 40 % nopeammin eli 1,1 %/v. Pitkän aikavälin trendissä on pieniä vuosittaisia vaihteluita, koska lämmitystarveluvuilla tehty normalisointi ei täysin korjaa sääolosuhteiden vaikutusta.

Kotitalouksien vedenlämmityksen energiankulutus on vähentynyt 13 % (eli 0,6 %/v) ja sähkölaitteiden 26 % (1,1 %/v) vuodesta 2000. Ekosuunnittelu on merkittävästi vähentänyt sähkön käyttöä kotitalouksissa. Ilmastointiin ja ruoanlaittoon kuluva energia on näiden rinnalla vähäinen.

Ilmastokorjattu sähkönkulutus kotitalouksissa on vähentynyt vuodesta 2010 lähtien 12 %. Merkittävin muutos on tapahtunut valaistuksessa (-55 %), mutta positiivista kehitystä on tapahtunut myös sähkölaitteiden energiankäytössä (-12 %). Sähkönkulutus lämmityksessä on pysynyt melko tasaisena; vaikka lämpöpumppujen määrä on lisääntynyt; ne korvaavat usein suoraa sähkölämmitystä.

Asuinrakennusten energiankulutus on kasvanut 1,1 Mtoe (12,9 TWh) vuodesta 2000. Kasvua ovat kiihdyttäneet erityisesti jatkuvasti lisääntyvä asuntojen määrä, vaikka kotien keskimääräinen koko ei enää merkittävästi kasva. Toisaalta energiansäästötoimet ovat kompensoineet näiden kahden kulutusta kasvattavan tekijän vaikutukset. Kulutuksen kasvuun ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös "muut" tekijät, joihin sisältyy lämpöpumppujen käyttämä ilmaisenergia (+0,7 Mtoe) sekä käyttäytymisen muutokset, esimerkiksi lisääntynyt kotona oleminen COVID-19-pandemian aikana ja sen jälkeen (+0,8 Mtoe).

Kotitalouksien lämmityksen energiankulutus on kasvanut vuoden 2000 tasolta 0,37 Mtoe. Energiansäästöt ovat enemmän kuin kompensoineet sekä asuttujen asuntojen määrän kasvun (activity) että asuntojen koon maltillisen kasvun vaikutukset. "Muut" tekijät, eli lähinnä lämpöpumppunjen käyttämä ilmaisenergia, ovat kuitenkin kasvattaneet kulutusta.0.6 Mtoe.

Sekä energiankulutus että sähkönkulutus per neliömetri palvelusektorilla ovat vähentyneet merkittävästi vuodesta 2000 lähtien, noin 0,7 %/v.

Suomessa ensimmäiset rakennusten lämmönkulutusta koskevat määräykset otettiin käyttöön vuonna 1976 ja niitä on sen jälkeen useasti tiukennettu. Ensimmäiset korjausrakentamisen energiankulutusta koskevat määräykset tulivat käyttöön vuonna 2013. Lähes nollaenergiarakentamista koskeva lainsäädäntö tuli voimaan joulukuussa 2016 ja koskee vuoden 2018 alun jälkeen käynnistyneitä rakennushankkeita. Erilaisten lämpöpumppujen määrä on kasvanut nopeasti, sillä asentamiseen olemassa olevassa rakennuskannassa kannustetaan verovähennyksin, kevääseen 2025 asti myös tuin sekä informaatiotoimin. Maalämpöpumpuista on tullut uusien pientalojen suosituin lämmitysjärjestelmä. 

Transport

Matkustajaliikenteen energiankulutus oli vuonna 2022 samalla tasolla kuin vuonna 2000. Merkittävin muutos vuodesta 2000 on ollut kuorma- ja pakettiautojen osuuden kasvu 7,6 prosenttiyksiköllä. Henkilöautot vastaavat 47 % ja kuorma-autot sekä kevyet ajoneuvot 42 % liikenteen energiankulutuksesta.

COVID-19-kriisi vähensi tilapäisesti joukkoliikenteen käyttöä, 39 % juna- ja 14 % linja-autoliikenteessä vuonna 2020 vuoteen 2019 verrattuna. Vuonna 2022 joukkoliikenteen osuus matkustajaliikenteestä oli jo hieman suurempi kuin vuonna 2000.

Vuonna 2022 maantiekuljetusten osuus tavaraliikenteestä oli 3 prosenttiyksikköä korkeampi ja raideliikenteen osuus vastavasti alhaisempi kuin vuonna 2000.

Henkilöautojen energiankulutus matkustajakilometriä kohden on vähentynyt 15 % vuodesta 2000. Vaikka uudet autot ovat energiatehokkaampia, hidas autokannan uudistuminen hidastaa kehitystä.

Vuonna 2022 liikenteen energiankulutus oli hieman alhaisempi kuin vuonna 2000. Liikennemäärä (activity) on kasvanut, mutta energiansäästöt kompensoivat sitä. Kasvua aiheuttivat myös kuljetusmuotojen muutokset ja muut tekijät, kuten siirtymä massatuotteiden (esim. paperi) kuljetuksista kappaletavaroihin sekä lisääntynyt tyjien paluukuljetusten määrä, jotka johtuvat asiakastarpeisiin liittyvistä logistisista haasteista.

Uusien ajoneuvojen energiatehokkuus paranee johtuen CO2-päästönormeista, vähäpäästöisiä autoja suosivasta verotuksesta ja informaatiotoimista. Suomen ajoneuvokannan muuta Eurooppaa hitaampi uudistumisvauhti kuitenkin hidastaa toimenpiteiden täyden vaikutuksen näkymistä. Lisäksi edistetään julkista liikennettä sekä kävelyä ja pyöräilyä. Kuorma-autoliikenteessä ajoneuvoille sallittavat aiempaa isommat massat ja mitat säästävät energiaa.

Industry

Vuonna 2022 teollisuuden energiankulutus oli 9,68 Mtoe, eli 15 % pienempi kuin vuonna 2000. Energiavaltainen massa- ja paperiteollisuus on suurin kuluttaja 55 % osuudella teollisuuden energiankäytöstä. Muita merkittäviä sektoreita ovat kemianteollisuus 9 % ja terästeollisuus 8 % osuuksilla.

Sellun- ja paperintuotannon ominaisenergiankulutus laski 12 % jaksolla 2000-2022. Erilaiset tekijät, kuten kapasiteetin käyttöasteet, tuotemix, vientiin menevän sellun tuotannon kasvu ja selluntuotannossa jopa ilmasto, vaikuttavat sekä kansallisen tason ominaiskulutukseen että maiden välisiin vertailuihin. Teräksen tuotannon ominaisenergiankulutus puolestaan kasvoi 21 % jaksolla 2000-2022. 

Teollisuuden energiankulutuksen lasku vuosina 2000–2022 johtuu energiatehokkuuden paranemisesta (-1,9 Mtoe) sekä rakenteellisista muutoksista kohti vähemmän energiaa kuluttavia toimialoja (-2,7 Mtoe). Samaan aikaan teollinen toiminta on kasvanut nostaen kulutusta 3,2 Mtoe. 

Ensimmäiset teollisuuden energiatehokkuussopimukset käynnistyivät vuonna 1997 ja nykyiset sopimukset ovat käynnissä ajanjaksolla 2017-2025; uuden sopimuskauden neuvottelut ovat käynnistyneet. Tämä on teollisuuden merkittävin energiatehokkuustoimenpide. Seurantatiedot osoittavat, että sopimusten tuottamat säästöt ovat hyvin korkeat. Tuetuilla energiakatselmuksilla on myös ollut merkittävä rooli, mutta katselmustukia myönnetään nyt vain niille, joilla ei ole katselmusvelvoitetta.